2017

Kasvihuoneviljelyä voi kokeilla melkein missä tahansa

Kasvukausi täällä Pohjolassa on lyhyt, mutta sitä voi pidentää jopa kuukauden tai enemmänkin, kun suojaa kasvut sään vaikutuksilta kasvihuoneen avulla. Kasvihuoneessa on myös helpompi kasvattaa erityishoitoa tarvitsevia kasveja, sillä olosuhteet ovat aivan eri tavoin kontrolloitavissa kuin ulkona kasvattaessa.  Esimerkiksi lämpötilaa ja ravinteiden ja veden saantia voi kontrolloida kasvihuoneissa melko helposti. Rajoitetulla kasvualustalla viljeltäessä sekä vesi että happi pääsevät paremmin juuriston ulottuville. Näin sadot ovat korkeampia ja kasvukausi pidempi. Ravinteita nämä kasvualustat eivät kuitenkaan juuri sisällä, joten lannoituksen riittävyys ja suunnittelu on aiempaa tärkeämpää. Kasvihuoneita riittää kauppapuutarhojen suurista halleista aina parvekkeelle asetettaviin minikasvihuoneisiin.

Kotipuutarhassa kasvihuoneen sijoittelussa kannattaa miettiä, missä se on kaikista helpoin hoitaa. Kasvihuonetta ei viitsi kovin helposti siirtää, joten jo aluksi on hyvä valita paikka, joka on sekä aurinkoinen että suojassa tuulelta. Pienoiskasvihuoneen voi sijoittaa myös esimerkiksi parvekkeelle tai terassille. Kasvihuonetta ja sen koko mietittäessä onkin hyvä pohtia, mitä siellä haluaa vuosien varrella viljellä. Tässäkin harrastuksessa nälkä helposti kasvaa syödessä ja kasvihuone jää nopeasti pieneksi, kun viljelijä haluaa kokeilla uusia lajeja tai suurempaa satoa.

Valmis vai itse rakennettu?

Kasvihuoneen voi rakentaa itse tai ostaa valmiina. Kunnianhimosta riippuen sen voi rakentaa joko varsin yksinkertaisista aineksista tai kehitellä itselleen pihalle vaikka kasvihuoneen ja huvimajan yhdistelmän. Hyllyjen avulla saa lisättyä viljelytilaa. Valmiina myytävät kasvihuoneet valmistetaan usein lasista tai kestävästä kennomuovikalvosta. Viljelyn kannalta harjakattoiset mallit ovat käyttökelpoisimpia. Yleisin runkorakenne on alumiini. Mikäli kasvihuoneen päätyy rakentamaan itse, voi puukehikkoon kiinnittää vanhat ikkunalasit. Tällöin perustuksien on syytä olla tukevat, jottei routa pääse liikuttamaan rakennelmaa ja rikkomaan laseja. Puukehikkoa täytyy öljytä vuosittain.

Valoa, lämpöä, ravinteita

Kasvihuonetta voi lämmittää sähköisen säteilylämmittimen, lämpölamppujen, lämpöpuhaltimen tai maahan kaivettavien sähkökaapelin avulla. Kasvien kasvattaminen talven pimeydessä ja kylmyydessä vaatii paljon energiaa ja ympäri vuoden tapahtuvaa viljelyä pidetään epäekologisena. Tämä on kuitenkin muuttumassa, sillä lämmityksen ekologisuuteen kiinnitetään yhä enemmän huomiota ja moni viljelijä lämmittääkin kasvihuoneensa öljyn sijaan uusiutuvilla energialähteillä. Valaistus hoidetaan kauppapuutarhoissakin suurelta osin led-valoilla, jotka vähentävät sähkön kulutusta.

Kesäaikaan kasvit saavat yleensä tarpeeksi valoa luonnosta. Pitkään kestävän poutakauden aikana lasihuone voi kuumentua liikaakin, jolloin varjoa voi luoda ikkunoihin asetettavalla rullattavalla varjostusmatolla. Kasvihuoneissa on yleensä vakiovarusteena tuuletusluukut, jotka ovat välttämättömät. Itse rakennettuun kasvihuoneeseen voi tehdä katon tai oven harsosta, jolloin ilma pääsee kulkemaan, tai vaihtoehtoisesti rakentaa tarpeeksi tuuletusaukkoja. Lisäksi kasvihuoneeseen tarvitaan lämpömittari ja kosteusmittari.

Kasvualustan saa lämpenemään nopeammin, mikäli kasvualustan alla asettaa lantaa. Kasvualustan materiaaliksi on tarjolla useita eri vaihtoehtoja. Suosituimpiin materiaaleihin kuuluvat mm. neutraali ja steriili kivivilla, joka soveltuu erityisesti ruusujen kasvattamiseen tai kivimäinen perliitti, joka valmistetaan kuumentamalla vulkaaninen kivi 1 000 asteeseen. Näiden lisäksi on valittavana useita orgaanisia alustoja, kuten turve, joka muodostuu epätäydellisesti maatuneesta sammaleesta, ruo’osta ja saroista, jotka hajoavat anaerobisesti alhaisissa lämpötiloissa, ja kookoskuitu, jota saadaan kookoksen kuoresta. Kookoskuitua käytetään yleisesti erityisesti sellaisissa maissa, joissa turvetta ei ole helposti saatavilla.

Useimmat kasvihuoneissa käytettävät kasvualustat eivät sisällä itsessään ravinteita, joten ravinteet tulee antaa kasteluveden yhteydessä. Kasvilla tulee olla ravinteita saatavilla koko ajan optimaalisen sadon saavuttamiseksi. Oikean suhteen juuri kyseisellä kasville oppii kokeilemalla.

Kasvihuoneissakaan kasvit eivät täysin välty tuholaisilta. Erityisesti kurkun ja tomaatin tuholaisia ovat vihannespunkki, ansarijauhiainen ja kirvat. Kurkkua kiusaavat myös ripsiäiset ja tomaatista ovat kiinnostuneita mm. vihannesyökkönenja lehtimiinaajakärpäset. Tuholaisten ilmaantumista ja lisääntymisvauhtia voi selvittää liima-ansojen avulla ja torjuntaa suunnitella tämän perusteella.