2017

Kasvitieteellisillä puutarhoilla on vuosisatojen perinteet

Kasvitieteellisiä puutarhoja löytyy yleensä kaikista suurista kaupungeista ja ne ovatkin kiinnostavia vierailukohteita ympäri vuoden. Tällä hetkellä kasvitieteellisiä puutarhoja on maailmassa jo noin 2 500 kappaletta lähes 150:ssä eri maassa. Ensimmäiset kasvitieteelliset puutarhat perustettiin jo renessanssin aikana, aivan ensimmäinen Pisan kaupunkiin vuonna 1543. Ilmiö levisi Italiasta pian naapurimaihin ja Pohjoismaissakin kasvitieteellisiä puutarhoja on ollut noin 400 vuoden ajan. Pohjoismaiden ensimmäinen kasvitieteellinen puutarha perustettiin Kööpenhaminaan vuonna 1600. Suomeen saatiin ensimmäinen kasvitieteellinen puutarha vuonna 1678 ja aluksi se tunnettiin Turun akatemiapuutarhana. Kyseessä oli professori Elias Tillandzin aitaama, opetuksen käytössä ollut yrttitarha. Alkuperäinen puutarha vaurioitui kuitenkin Turun palossa ja puutarha siirtyi yliopiston mukana Helsinkiin. Nykyinen Kaisaniemessä sijaitseva kasvitieteellinen puutarha on perustettu vuonna 1829 ja se on ollut avoinna yleisölle vuodesta 1833 lähtien. Lisäksi se on tietenkin palvellut koko ajan yliopiston tutkimusta ja opetusta. Kaupunkilaiset puolestaan ovat nauttineet puutarhasta vihreänä keitaana keskellä kaupunkia.

Tieteelliset puutarhat eroavat tavallisista puutarhoista siinä, että niiden kasvikokoelmien arvo ei ole pelkästään esteettisyydessä vaan niiden avulla saadaan myös tietoa. Virallinen määritelmä on, että kasvitieteelliset puutarhat ovat instituutioita, jotka ylläpitävät dokumentoituja elävien kasvien kokoelmia tieteellistä tutkimusta, lajien suojelua, esittelyä, valistusta ja opetusta varten. Nykyään kasvitieteellisiin puutarhoihin kuuluu myös tietokanta, jossa on ylhäällä kaikkien kasvierien saapumisajankohdat, niiden alkuperä sekä tietoa niiden kasvatuksesta ja käytöstä. Eri kaupunkien kasvitieteellisillä puutarhoilla on toiminnassaan hieman erilaisia painotuksia. Pienemmät puutarhat tarjoavat koulutusta ja tutustumiskäyntejä vaikkapa lähellä sijaitseville kouluille ja toiset taas keskittyvät tutkimukseen ja opetukseen satojen työntekijöiden ja tutkijoiden voimin. Jos tieteellinen puutarha tavoittelee voittoa, se keskittyy yleensä etsimään hyötykasveja kaikkialta maailmasta ja siirtämään kasveja kotimaahan. Kasvitieteellisten puutarhojen yhteyteen perustetaan usein erilaisten viljelykasvilajikkeiden ja useiden luonnossa esiintyvien uhanalaisten lajien suojelukokoelmia. Helsingin yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa henkilökunta osallistuu aktiivisesti tutkimuksen tekoon ja opetukseen. Yliopistollisen puutarhan tehtäviin kuuluu lisäksi yhteiskunnallinen vuorovaikutus. Tähän perustuu kokoelmien avaaminen yleisölle, kävijöiden ja asiakkaiden kasveihin liittyviin kysymyksiin vastaaminen ja tieteellisten julkaisujen ja näyttelyiden organisointi. Henkilökunta toimii myös alansa asiantuntijaviranomaisina.

Kasvitieteellisen puutarhan toiminnan perustana on siis tieteellinen kasvikokoelma. Kokoelmasta tekee tieteellisen mm. se, että kasvien alkuperä on tiedossa ja dokumentoitu riittävällä tarkkuudella. Näin kasvit ovat mahdollisimman arvokkaita tutkimuksessa, opetuksessa ja valituksessa. Myös kotoisesta Kaisaniemen puutarhastamme löytyy useita sellaisia lajikkeita, joita ei voisi löytää kotipihoilta tai puistoista. Tieteelliset puutarhat pääsevät käsiksi harvinaisiin lajikkeisiin esimerkiksi keskinäisen siemenvaihtonsa kautta. Ne järjestävät myös yhteisiä, tieteellisiä siemenkeruumatkoja. Kaisaniemen puutarhalla on lähes 500 sisarpuutarhaa joiden kanssa se vaihtaa siemeniä. Yleensä joka toinen vuosi puutarhat listaavat tarjolla olevat siemenet ja lähettävät niitä sitten pyyntöjen perusteella kumppanipuutarhoille. Kyseessä on kaikkia hyödyttävä vaihtokauppa, joten siemenistä ei makseta rahaa. Siemenvaihtoa rajoittavat kuitenkin tietyt kansainväliset sopimukset, jotka koskevat biologisen materiaalin vientiä maasta. Lisäksi siemenvaihdon yhteydessä tehdään yleensä aina sopimus siitä, että siemeniä ei saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin tai luovuttaa eteenpäin kolmannelle osapuolelle. Siemenvaihdon ja siemenkeruumatkojen lisäksi kasvitieteellisten puutarhojen kokoelmia kartutetaan yksityishenkilöiden tai muiden tahojen lahjoitusten kautta. Lahjoituksista joudutaan usein myös kieltäytymään tilanpuutteen takia. Erikoisemmat lahit lisätään kuitenkin kokoelmaan. Kaisaniemeen on lahjoituksena saatu mm. visakoivu (Betula pendula var. carelica). Osa kasveista on mahdollista saada kokoelmiin vain ostettuna. Esimerkiksi yksivuotiset koriste- ja hyötykasvit hankitaan yleensä kaupallisilta toimijoilta ja lisäksi monet monivuotiset koristekasvit kuten sipulikasvit ja perennalajikkeet ostetaan taimistojen kautta.