2017

Uudet hedelmätuttavuudet voivat tarjota mielenkiintoisia makuelämyksiä

Päälle päin – tai toisinaan hajun perusteella – on toisinaan vaikea määritellä mikä hedelmä kelpaa syötäväksi. Aasiassa yleinen durian-hedelmä kuuluu tähän kastiin, sillä piikikkäällä hedelmällä on todella vahva ominaishaju, joka muistuttaa lähinnä viikoksi huoneen nurkkaan unohtuneen roskapussin lemua tai mätänevän lihan hajua. Toiset kuitenkin vannovat sen maun nimeen. Ja onpahan durian myös ainoa kasvikunnan tuote, jonka tiikeri kelpuuttaa syötäväkseen. Siitä, onko tämä suositus vai ei, voi olla montaa mieltä. Kaakkois-Aasiassa hedelmää pidetään kuitenkin suurena herkkuna, jopa jumalten ruokana. Tosin hedelmän hajun takia sitä ei yleensä saa tuoda julkisiin kulkuvälineisiin tai hotelleihin. Voimakas ominaistuoksu tulee läpi myös pakkausmuovista. Duriania syödään raakana ja siitä tehdään myös erilaisia jälkiruokia. Sen maku on yllättävän pehmeä ja kermainen. Ulkonäöltään durian-hedelmä tai durio on suuri piikkipallo. Kuoren alla piileskelee kuitenkin neljä vaaleaa, koostumukseltaan pehmeää ja kermaista hedelmälohkoa. Hedelmä kasvaa 25 metrin korkeudessa puussa ja painaa kypsänä jopa kaksi kiloa. Se onkin aiheuttanut useita kohtalokkaita onnettomuuksia pudotessaan puusta ihmisen päälle. Duriania on käytetty historiassa myös aseena, sillä hedelmän piikit ovat todella terävät. Durianeja on 30 eri lajia, joista ainakin yhdeksän on syötäviä.

Mutta löytyy maailmasta ja jopa suomalaisista ruokakaupoista muitakin hedelmämaailman kummajaisia. Kivakurkku voisi ulkonäkönsä puolesta olla vaikka durianin pikkuveli, sillä hedelmän keltaisesta kuoresta sojottaa piikikkäitä ulokkeita. Kivakurkun hedelmäliha on kuitenkin vihreää ja se kuuluukin nimensä mukaisesti kurkkukasveihin. Kyseessä on köynnöskasvi, joka voi olla jopa 1,5 metrin pituinen. Hedelmäliha on koostumukseltaan hyytelömäistä ja sen voi syödä suoraan kuoresta lusikalla. Hedelmää voi käyttää salaateissa, pirtelöissä tai vaikkapa boolissa. Maku on raikas ja mehukas, muistuttaen hieman meille tutumpaa kurkkua ja kesäkurpitsaa. Kivakurkku kasvaa Afrikassa ja myöhemmin sitä on istutettu myös Yhdysvaltoihin, Portugaliin, Italiaan, Saksaan, Chileen, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.

Etelä-Amerikasta, tarkemmin sanottuna Perusta ja Ecuadorista peräisin olevan annoona on toiselta nimeltään kirimoija. Kyseessä on vadelman tapaan pienistä, yhteen kasvaneista hedelmistä koostuva kokonaisuus jonka maku on banaanin, kookoksen ja mangon sekoitusta muistuttava. Annoona kasvaa puussa, joka kasvaa 5-9 metriä korkeaksi. Kypsä annoona ei säily kovinkaan pitkään ja sitä tulisi säilyttää 12-15 asteen lämpötilassa. Annoona kannattaa kuitenkin pitää kaukana muista hedelmistä, sillä se erittää runsaasti etyleeniä. Legendan mukaan Kristoffer Kolumbus löysi hedelmän matkustaessaan Amerikkaan 1400- ja 1500-lukujen vaihteessa. Kun hänen laivansa rantautui, Kolumbus käski miehistöään noutamaan hänelle maista jonkin hedelmän. Miehistö oli tuonut Kolumbukselle annoonan.

Kumkvatteja on saanut Suomestakin jo jonkin aikaa, mutta mikään jokapäiväinen tuttavuus ei tämäkään hedelmä ole. Kumkvatit ovat pieniä, ohutkuorisia sitrushedelmiä. Hedelmät ovat painoltaan noin 10 grammaa. Ne voi syödä kuorineen. Maultaan kumkvatti on sekä hapan että makea, ja maku muistuttaa voimakkaan makuista appelsiinia. Kumkvatin hedelmäliha on koostumukseltaan lohkoinen ja sisältää runsaasti siemeniä. Kumkvatteja käytetään yleisimmin viipaloituina maustamaan teetä tai drinkkejä. Niillä voi maustaa tai koristella myös jälkiruokia ja kumkvatit sopivat hyvin myös marmeladin raaka-aineeksi. Kumkvatteja on kasvanut Kiinassa ainakin jo 1100-luvun lopulta, jolloin niistä löytyvät ensimmäiset maininnat kiinalaisessa kirjallisuudessa. Euroopassakin ne on tunnettu 1600-luvun puolivälistä, mutta niitä hyödynnettiin pitkään lähinnä koristekasveina. Nykyään kumkvatteja viljellään ainakin Etelä-Amerikassa, Yhdysvalloissa, Etelä-Intiassa ja Etelä-Afrikassa. Ne ovat appelsiinia vaativampia kasvatettavia, sillä kukoistaakseen kumkvatti vaatii todella korkean lämpötilan. Nimensä hedelmä on saanut kiinankielisestä sanasta, joka lausutaan ”gamgwat” ja tarkoittaa suomennettuna kultaista appelsiinia.